Mikä on nollariskin harha ja miten se liittyy koronavirusepidemiaan?
Parikymmentä vuotta sitten kun New Yorkin terrori-iskut tehtiin seurasin uutisia taukoamatta. Klikkasin jokaista uutisotsikkoa, jossa tuntui olevan vähänkin uutta tietoa tästä uudentyyppisestä uhasta. Aluksi jopa pelkäsin lentämistä ja muistan tarkkailleeni kanssamatkustajia erityisellä intensiteetillä siltä varalta josko joku heistä aikoisi kaapata lentokoneen.
Vasta vuosia myöhemmin törmäsin terrori-iskujen viestinnästä tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan median uutisointi oli täysin epäsuhdassa terrori-iskussa menehtymisen todennäköisyyteen. Jopa elävältä hautautuminen, ruohonleikkurin alle jääminen tai tukehtuminen ruokaan ovat todennäköisempiä kuolinsyitä kuin terrori-iskussa kuoleminen. Tutkimus kritisoi mediaa siitä, että terrori-iskun todennäköisyyttä liioiteltiin ja keskityttiin erityisesti kaksoistornien ihmiskohtaloihin vaikka esimerkiksi onnistunut isku Yhdysvaltojen maanpuolustuksen ytimeen, Pentagoniin, olisi ollut poliittisesti paljon merkittävämpi. Lukiessani julkaisua olin hyvin pettynyt itseeni - vaikka pidän itseäni normaalisti hyvin rationaalisena ihmisenä, en ollut osannut suhtautua järkiperäisesti tuohon uutisointiin.
Myöhemmin kiinnitin usein huomiota siihen, että säännöllisin väliajoin jonkun tartuntataudin kuten Sarsin, Ebolan tai sikainfluenssan uutisoitiin uhkaavan meitä. Usein näitä otsikoita nähdessäni pohdin, millaista otsikointia mahtaisimmekaan nähdä, mikäli uhka oikeasti kohdistuisi länsimaihin. Kun ensimmäiset otsikot koronasta alkoivat keväällä 2020 vyöryä silmille, muistin nuo aiemmat ajatukseni vuosien takaa ja ajattelin “no, nyt tiedän”. Julkinen keskustelu koronan ympärillä oli välillä niin villiä, että minut valtasi aika ajoin tunne, ovatko kaikki seonneet - vai onko vika minussa.
Olin kuitenkin siinä poikkeuksellisessa asemassa, että maaliskuussa 2020 minulle tarjoutui mahdollisuus haastatella Suomen parhaita infektiotautien asiantuntijoita ja pääsin heti alusta alkaen seuraamaan miten lääketieteen ammattilaiset tilannetta arvioivat. Jatkoin haastatteluja noin vuoden ajan ja pystyin aina tarkistamaan heiltä, jos joku asia mietitytti. En ollut koskaan pelkästään median välittämän tiedon varassa, ja olen siitä hyvin kiitollinen.
Noin vuosi pandemian alkamisen jälkeen päätin, että nyt keskusteluilmapiiri on sen verran rauhoittunut, että julkaisen haastattelujeni tuloksen. Viimeistellessäni tekstiä jäin pohtimaan tuota mielikuvan tasolla ollutta yhteyttä terrori-iskujen viestintään ja ryhdyin etsimään onko tälle jotain tieteellistä perustetta. Löysin vastauksen ja yhtäkkiä ymmärsin paremmin mitä ympärilläni oli tuon vuoden aikana tapahtunut.
Ilmiötä selitetään psykologian ilmiöllä nimeltä “zero risk bias”, nollariskin harha.
Nollariskin harhalla viitataan aivojemme taipumukseen vähentää koettua kognitiivista rasitusta. Valitsemalla helpon, yhden riskin eliminointiin tähtäävän vaihtoehdon, vältämme monimutkaisen, paljon aikaa ja energiaa vaativan laskutoimituksen optimaalisen ratkaisun löytämiseksi kokonaisuuden kannalta, joka sisältäisi alkuperäisen riskin osittaisen hyväksymisen. Tämän vuoksi on tyypillistä ensisijaisesti kannattaa toimia konkreettiselta tuntuvan uhan torjumiseksi keinolla millä hyvänsä ja jättää torjumisen aiheuttamat haitat toissijaiseksi. Yhden riskin täydellisen poistamisen tavoittelu tuntuu paremmalta valinnalta kuin se, että hyväksyttäisiin osittaista epävarmuutta. Tämä kuitenkin johtaa siihen, että päädytään lopputuloksen kannalta huonompaan tilanteeseen, koska muut riskit eivät ansaitsemaansa saa painoarvoa ajattelussamme.
Reagoiminen akuutilta ja konkreettiselta tuntuvaan riskiin on ollut hyödyllinen ilmiö evoluution saatossa, sillä se on ollut oleellisempaa yksilön selviämisen kannalta. Suojautuminen vaikkapa hyökkäävältä leijonalta on ollut järkevämpää kuin käyttää aikaa ja energiaa kaukaisempien uhkien pohtimiseen. Tämän vuoksi edelleen tänäkin päivänä, jolloin tiede on hyvin pitkälle kehittynyt ja tiedämme vaikkapa ilmastonmuutoksen ja lajikadon uhkaavan jopa oman lajimme olemassaoloa, meidän on vaikeampi suhtautua niihin niiden vaatimalla vakavuudella. Ilmastotutkijoiden olisikin syytä ottaa oppia koronaviestinnästä.
Nollariskin harhalla voidaan siis selittää sitä, että otimme ensisijaiseksi tavoitteeksi torjua ennusteiden mukaiset 500–3 000 koronakuolemaa - tai esimerkiksi kevään 2021 rajoitusten tiukennuksella 75 kuolemaa - ajatuksella “kukaan ei saa kuolla koronaan”. Samalla jätimme huomiotta kaiken sen muun haitan, jota aiheutimme ja aiheutamme edelleen vuosikymmeniksi eteenpäin. Jos ajatellaan pelkästään kertyvän hoitovelan, työttömyyden, konkurssien ja muun taloudellisen epävarmuuden vaikutuksia, ne koskettavat helposti satoja tuhansia ihmisiä. Eristyksen, yksinäisyyden ja vaikkapa liikkumattomuuden, lohtusyömisen ja niiden kautta kertyvän ylipainon tuomat kansanterveydelliset ongelmat ovat vielä tätäkin laaja-alaisempia.
Joka päivä Suomessa kuolee 150 ihmistä, vuodessa n. 55 000 erilaisiin syihin. Vuoden 2020 tilastot ovat valmistuneet ja vain joka sadas kuolema on yhdistetty koronavirukseen. Lääketieteen näkökulmasta ei ole koskaan perusteltua nostaa yhtä kuolinsyytä ylitse muiden vaan oleellista on jäljellä olevien elinvuosien laatu.
Yksi harhaanjohtava narratiivi koronaviruksesta viestittäessä on ollut se, että jokainen olisi yhtä suuressa riskissä menehtyä koronaan. Yksittäistapauksia nostetaan helposti otsikoihin, vaikka tiedetään, että ikä on merkittävin koronavirukselle, kuten monelle muullekin kuolinsyylle, altistava tekijä. Vuonna 2020 koronaan kuolleista lähes 90% oli täyttänyt 70 vuotta, puolet oli yli 84-vuotiaita ja 25% yli 90-vuotiaita. Alle 65-vuotiaita tautiin kuoli 42 henkilöä, mikä on alle kahdeksan prosenttia kaikista koronavirustautiin kuolleista. Alle 70-vuotiaana covid-19-tautiin kuolleista 20% oli ulkomaalaistaustaisia. Tehohoitoon joutuneet ovat puolestaan olleet ikääntyneitä (mediaani 59v), ylipainoisia (85%) ja miehiä (lähes 70%), ja heistäkin suurin osa selviää (82%). Myöskin yli 70-vuotiaista sairastuneista neljä viidestä selviää. Suurimman osan (80%) tiedettiin jo ennen omikronia sairastavan taudin lievänä tai oireettomana. Tätä taustaa vasten jokainen voi arvioida omaa riskiään sairastua vakavasti. Rokotukset myöskin suojaavat hyvin vakavalta taudilta, joten jos vähänkin epäilee olevansa riskiryhmää, rokotus kannattaa hakea, jos sitä ei vielä ole.
Elämään voi kuolla monella tapaa, mutta kuolinsyyt kannattaa suhteuttaa todellisten todennäköisyyksien perusteella. Useimpiin kuolinsyihin voi vaikuttaa esimerkiksi omilla elintavoillaan, mutta liikaa ei kannata jäädä murehtimaan sillä pelossa eläminen ei ole elämää sekään. Pitkittynyt pelkotilakin kuormittaa ja heikentää henkistä hyvinvointia.
Nollariskin harhan arvioidaan aiheuttavan helposti poliittista painetta kansalaisten suunnalta, jolloin päättäjät helposti ylimitoittavat resursseja juuri näihin uhkiin, vaikka samoja resursseja voitaisiin käyttää hyödyllisemmin koko kansakunnan eduksi. Myös terrorismin uhan aikaansaamat reaktiot ovat hyvä esimerkki tästä: maailmanlaajuisesti merkittäviä summia rahaa käytettiin terrorismin uhan torjuntaan. Sama ilmiö on nyt havaittavissa koronaviruksen torjuntaan käytettävissä resursseissa.
Nollariskin harhan käsitteestä tietoiseksi tuleminen on tärkeää, koska kansanterveydellisillä päätöksillä voi olla hyvinkin kauaskantoisia seurauksia. Tälläkin hetkellä tehohoidossa koko maassa on 37 koronapotilasta ja potilasmäärä on pysynyt lähes koko epidemian ajan alle 60 potilaan. Vaikuttaa siltä, että rajoitukset ovat olleet enemmän poliittisia päätöksiä kuin lääketieteellisesti tai epidemiologisesti perusteltuja.
Vastuullinen päättäjä pyrkii maksimoimaan koko yhteiskunnan hyvinvoinnin, ei keskity yhden epäkohdan poistamiseen aiheuttaen samalla haittaa terveille, viattomille yhteiskunnan jäsenille. Tukahduttamiseen tähtäävä zero covid -linja ei ole vastuullisen päättäjän valinta myöskään siksi, koska ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että rajoitustoimilla voitaisiin vaikuttaa pitkällä tähtäimellä tartuntamääriin. Tämä tarkoittaa sitä, että rajoitustoimien negatiiviset vaikutukset yhteiskuntaan aiheutetaan tavallaan “turhaan” koska tartunnat vain siirtyvät eteenpäin. Oleellista jatkossa on, että riittävät resurssit sairaanhoidon kantokyvyn takaamiseksi varmistetaan, kansanterveyttä katsotaan aina kokonaisuutena eikä poliittisella ohjauksella ohiteta parasta kansallista asiantuntijatietoa.
Lähteitä ja lisätietoja
https://thedecisionlab.com/biases/zero-risk-bias/
https://www.adcocksolutions.com/post/what-is-zero-risk-bias
https://nymag.com/intelligencer/article/school-opening-science-coronavirus-teacher-unions-zeroism.html
https://www.stat.fi/uutinen/koronaan-kuolleista-yhdeksan-kymmenesta-oli-yli-70-vuotias-vuonna-2020
https://www.stat.fi/til/ksyyt/2020/ksyyt_2020_2021-12-10_tie_001_fi.html#:~:text=Tilastokeskuksen%20kuolemansyytilaston%20mukaan%20vuonna%202020,eli%20yli%2042%20000%20henkil%C3%B6%C3%A4
https://yle.fi/uutiset/3-11855149
https://verdelehti.fi/2022/01/07/mita-jokaisen-paattajan-tulisi-huomioida-rajoituksista-paatettaessa/